Kiitos & kumarrus! :')

No niin, nyt on kulttuurikurssi käyty kunnialla loppuun. Fiilikset ovat helpottuneet, haikeat ja kaikkea siltä väliltä. On ollut ilo käydä jännittävissä paikoissa ja kuulla mielenkiintoisista asioista kurssin aikana, mutta on kuitenkin hyvä tietää, että kokeiden päälle ei tule enää yhtäkään oopperaa. Myöskin normaalin piirtämisen pariin on taas mukavaa palata.

Ja näin meni kolmas kurssi kasin kuviksesta. Blogia on ollut ilo tehdä ja toivomme, että teilläkin on ollut hyviä hetkiä sitä lukiessanne. Yhyhyh, vika postaus, oikeasti! ;_; Tosin tulemme todennäköisesti lisäilemään vielä kuvia vanhoihin postauksiin parin seuraavan päivän aikana.

Hmm. Vaikea sanoa mitään. Tähän voisi vetää romaanit, mutta emme osaa. Silloin, kun pitäisi sanoa jotain, mitään ei tule mieleen. Noh noh, toivottavasti piditte blogistamme, oli ihanaa kirjoittaa sitä! :)

Teräsmummot kiittävät!

P. S. Jos luet tätä ekan kerran nyt, aloita alhaalta ja selaa ylöspäin kompuroivaa matkaamme kulttuurikurssilla (;

Museokeikka (ei, emme ryöstäneet mitään)

Menimme 4.12 Designmuseoon. Kiersimme opastuksen kera pienen korunäyttelyn ja saimme tehdä korupajalla itse mieleisemme korut käsillä olevista materiaaleista.

Näyttelyssä ollessamme saimme tehtäväksi etsiä mielestämme parhaan tai ärsyttävimmän korun - siis käytännössä korun, joka kiinnitti huomion - ja merkitä sen post-it-lapulla. Sen jälkeen kiersimme salin vielä yhteisesti, ja kaikki kertoivat, mikä herätti huomion korussa tai mikä siinä oli mahdollisesti vialla tai ärsyttävää.

No, koruja katsellessamme sitä inspiroitui ja sitten pääsimmekin jopa tekemään jotain! Siis oikeasti! Ei enää vain katseluakuuntelemista vaan sotkemista ja tekemistä!

Siis, menimme korupajaan, missä odottikin jo aimo annos materiaaleja. Saimme ottaa jonkun korun esikuvaksi ja siitä soveltamalla taikka matkimalla tehdä oman korun. Se oli hauskaa, ja materiaaleilla sai tosiaan mässäillä – vain pikaliimasta oli pulaa.

Kuva työpajasta

Tässä vähän kommentteja tekemistämme koruista:

Essi: "Valitsin esikuvakseni todella suureellisen korun, joka oli kultainen, ja jossa oli todella todella monia pieniä söpöjä tuoleja vinkeissä kulmissa. Päätin tehdä kaksi korua. Alussa alla näkyvien korvakorujen paprikakuviot – jotka muotoilin kultaisesta rautalangasta – piti tulla kiinni kankaiseen kaulakoruun, mutta päätinkin tehdä niistä erilliset korut, koska pitsi ja söpöt napit tuntuivat olevan aivan tarpeeksi kaulakorussani. Ompelin kotona kaulakorun päät ompelukoneella siistiksi ja kiinnitin taakse kiinnityskoukut. Korviksissa kieputin rautalankaa apuna käyttäen korvakoruihin korvakorunkoukut kiinni. Molemmissa on sama teema – kultainen väri. Se toistuu koko korvakoruissa ja kaulakorun napeissa. olen erittäin tyytyväinen korujen ulkonäköön, ja ne onnistuivat hyvin! Olen ylpeä itsestäni. :3"

Essin inspiraatio koruun

Paprikakorvakorut valmiina!

Kaulakoru

Korun kiinnityssysteemi

Inspiroiduin näyttelystä ja päätin tehdä kotonakin korun -Essi

Milla: "Otin esikuvakseni örvelökorun, koska örvelön tekeminen... en tiedä, inspiroi sillä hetkellä. Tein sen ala-asteelta tutulla taktiikalla, tekemällä vanhoista sanomalehdistä muodon ja sitten kierittämällä kangasta ja muita tilpehöörejä ympärille. Itse liimasin monta tilkkua sanomalehtikasan ympärille, ja tarroja ja kaikkea kivaa mitä löysin. Työstä tuli sekava, mutta se sen tarkoituskin vähän oli. Olen siihen tyytyväinen, ja sympaattiseltahan se näyttää."

Millan inspiraatiokuva

Millan lopullinen työ

Psst! Kuvia korunäyttelystä:

Kilisee kilisee kulkuset... 

Köh köh slender man...

Opimme, että koruja voi tehdä melkeinpä mistä vain ja että koru ei välttämättä ole aina pidettäväksi, vaan taiteeksi.

XOXO, Gossip girl Teräsmummot

Kuulemme puvustamisesta ja menemme iltaretkelle oopperaan

Jeejee, ja eiköhän hypätä tämän postauksen aiheeseen suoraan. Ottakaas vähän esimakua katsomalla La Cenerentolan eeppinen TRAILERI.


Kulttuurikurssin ansiosta meillä on ainutlaatuinen tilaisuus tutustua eri kuvataiteen aloihin. Tämäkään kerta ei ollut pettymys, sillä koulullamme vieraili kuuluisa puvustaja Anna Kontek. Luento oli edeltäjiensä tavoin todella mielenkiintoinen.

Kuulimme mm. La Cenerentola -oopperan (eli Tuhkimon) puvustamisesta ja näimme luonnoksia. Lisäksi kuulimme, miten Anna suunnittelee puvut.

Ihan ensin hän selvittää aikakauden, johon ooppera sijoittuu ja sen aikakauden puvut ja kankaat. Sitten hän laittaa jonkun inspiroivan musiikin soimaan (mahdollisesti jonkun musan oopperasta) ja piirtää tunneluonnoksia. Tunneluonnokset ovat tilanteen tunnetilaan perustuvia mielikuvia, joita sitten piirretään paperille, yleensä nopeina hahmotelmina.

Menemme ma 9.12 katsomaan La Cenerentola -oopperaa, ja jännittää nähdä, mitä se tuo tullessaan. Kerromme fiiliksistämme sen suhteen, kunhan olemme nähneet sen. Ooppera esitetään oopperatalolla klo 18.00.

Been there, done that! Tässä vähän tunnelmia ja mielipiteitä:

Essin arvio:

"Olen kerran aikaisemminkin ollut oopperassa, ja siitä jäi vähän huono maku suuhun, kun koko homma oli Italiaksi enkä jaksanut seurata tekstejä. Tuhkimo-ooppera, La Cenerentola, oli myös Italiaksi, mutta tällä kertaa jaksoin keskittyä paremmin ja pidin tästä oopperasta huomattavasti enemmän kun edeltäjästä. Ooppera oli ihan semi mielenkiintoinen ja laulajat lahjakkaita. Kiinnitin erityishuomiota pukuihin – jotka useimmat olivat tosi upeita! Vaikka ooppera ei ole lempiasiani (tykkään enemmän baleteista ja musikaaleista), silti La Cenerentolasta jäi positiivinen mielikuva jälkeenpäin."

Millan arvio:

"Itse en henkilökohtaisesti ole mikään oopperafani – kyllähän ne jotenkin menee, jos juoni on hyvä ja hauska, mutta esimerkiksi oopperamusiikki tai sanojen jatkuva toistaminen ei oikein kolahda. Niinpä en odottanut La Cenerentolalta paljoakaan. Tai no, taisin alintajuisesti odottaa Tuhkimon ääntä (vaikka yritin kyllä pitää suhtautumiseni pessimistisenä, koska olen lähes aina joutunut pettymään oopperaääniin enkä halunnut että näin kävisi Tuhkimonkin kohdalla), ehkä siksi, että Disney-Tuhkimo – ainakin omasta mielestäni – laulaa kuin enkeli.

Oopperan Tuhkimo ei kuitenkaan laulanut kuin enkeli. Vibratoa oli aivan liikaa ja ääni liian tasainen ja... tavallaan paksu hentoiselle Tuhkimolle. Muista äänistä ei jäänyt mitään mielikuvaa, eli mitään tajunnanräjäyttävää ei ainakaan ollut, muttei toisaalta mitään aivan kamalaakaan.

Ooppera ei ollut pahin, mitä olen nähnyt, mutta ei todellakaan paras. (Ihan kuin olisin nähnyt enempää kuin pari oopperaa.) Juoni toisti itseään – tämä vaikuttaa olevan jonkinlainen oopperaklassikko, meinaan kävin katsomassa Carmenin, ja se toisti itseään vielä kahta kauheammin. Tosin La Cenerentola tuntui etenevän nopeammin, koska ainakin meikäläinen seurasi tätä huomattavasti sujuvammin kuin Carmenia.

Puvut tekivät osansa erinomaisesti, ne olivat hienoja. Muuten en hirveästi La Cenerentolasta tykännyt, mutta ehkä vika ei olekaan itse oopperassa vaan minussa."

No niin, hyviä hetkiä, palataan kurssiin taas seuraavassa postauksessa c:

XOXO, Teräsmummot

Korun suunnittelu ja FabLab

Tervetuloa postauksen pariin taas! Laitapa alla oleva musiikki soimaan ja selaa rauhassa.

Viikolla 46/47 meidät yllätettiin. Olimme saaneet tehtäväksi suunnitella korut, joita tykkäisi pitää – toisin sanoen sama asia kuin tatuoinneissa, mutta vain koruilla – ja odotimme luentoa niin kuin silloinkin. No, kyllähän se aluksi luennolta vaikuttikin, mutta varsin pian saimme tietää, että tekisimme suunnittelemastamme korusta oikean! Aika siisti juttu siis, mutta pienoisen matkan takana.

Essin luonnos

Millan luonnos

Ensin meidän piti piirtää suunnittelemamme koru tietokoneelle – tai tabletille meidän tapauksessamme. Helppoa niille, joiden korusuunnitelmat on simppelit, mutta vaikeampi juttu niille, joiden koruissa on koukeroita ja yksityiskohtia! Ja tällä viittaamme omien korujemme eroihin. Toisella meistä, Essillä, koru oli koukeroinen (HIENO!!!) kolmikärki, varsin vaikea piirtää koneelle tai tabletille. Sitten toisella, Millalla, koru oli yksinkertainen  (MUAAAILMAN MAHTAVIN UPEA TEOS not) kynä, jossa oli monta suorakulmaa, mitkä oli mahdollista saada valmiina muotoina kuvankäsittelyohjelmassa. Ääh, paha selittää. Well, pictures are up there (; ^

No, kun oli nähnyt verta ja hikeä ja kuollut kerran korunsa parissa, kuvistunti päättyi ja jäimme malttamattomana odottamaan, milloin menisimme ne korut FabLabiin tekemään.

Ja sitten se päivä koitti. Whii!

Lähdimme matkaamaan bussilla kohti FabLabia, joka sijaitsee siis Aalto-yliopistolla. Fablabissa on avoimien ovien päivä tiistaina, eli sinne voi ymmärtääksemme mennä tulostelemaan. Se on paikka, laboratorio, jossa voi tulostaa kaikenlaista 2D- tai 3D-tulostimilla, ja jossa luonnollisesti tulostaisimme korumme – 2D:nä. 2D-tulostin leikkaa kuvioita puuhun tai muoviin tms. materiaaliin, kun taas 3D-tulostin leikkaa muoviin kerroksen kerrallaan, hitaasti mutta varmasti. Tärkeää suunnittelussa on materiaalit ja se, että viivat menee loppuun asti. Lisää Fablabista voi lukea täältä.

Tältä suunnilleen näytti Fablab

Työtiloja

No niin, nyt kun ymmärrätte Fablabin toimintaperiaatteen, voinkin selittää, mitä me sitten teimme siellä. Ensin meille esiteltiin kaikki laitteet, ja sitten meidät kutsuttiin yksitellen tulostamaan koru. Odotellessa sai etsiä vastauksia kysymyksiin, datata koneella, kiertää paikkoja – tehdä miltei mitä vaan.

3D-printteri 

Työvaiheita

Valmis 3D-printattu norsu :3

2D-printteri eli laserleikkuri

Hei! Saimme valmiiksi omatkin korut. c: Teimme ne 2D-printterillä (yllä). Verratkaahan luonnoksia alla oleviin lopullisiin koruihin! Myös kuva tai kaksi työvaiheista.

Essin työ. Kuten kuvasta saattaa huomata, ensimmäinen meni katki :(

Millan työ. Reiät ovat korun kaulanauhaa varten.

Teräsmummot ja Ali paikan päällä

Fablabissa päätimme käyttää tilaisuutta hyväksi ja haastatella Ali Nessiä, joka avusti meitä koruissamme. Haastattelu on alkuperäiskielellä englanniksi.

1. What is the best thing about this job?

Ali: The best thing about this job is that you meet a lot of people with wonderful ideas.

2. How did you get the idea to work here?

Ali: I started in 2011 to make the electronics studio after one of my professors told me about this position. I did not know about fablab at that time. Little by little I learned about it, I liked it and after being in industries for a while I decided to go back to fablab.

3. Have you done any 3D-printer or lazer cut things for yourself?

Ali: Yes, I have done. 

4. If you did, what did it look like?

Ali: You design something and you make the first prototype. You check how it looks like and what changes you need to do. After doing that for several rounds finally you will get what you are looking for. 

5. What woud you say to the people how want to get in this indresty? 

Ali: I would tell them, this place is cool and it has been made for you to come and use it. You can make what you design and it is awesome. Try to learn 2D design if you wanna use the laser cutter and 3D modelling if you want to use the 3D printers and milling machines. Then here you can make what you have designed. Isn't interesting? 

Jee, hyvä kiva reissu oli c:

XOXO, Teräsmummot

Suvi Sillanpään luento & vierailu Helina Rautavaaran museossa

Ennen vierailua Helinä Rautavaaran museossa Suvi Sillanpää kävi puhumassa meille koristautumisesta eri kulttuureissa, sen merkityksestä ja viesteistä, joita se lähettää. Tuon luennon – tai palasten, jotka siitä jäivät mieleen – avulla saimme myöskin enemmän irti museokeikasta. No, tällä kertaa jaamme kanssanne sekä luennon että museokeikan.

Luento oli yllättävän mielenkiintoinen, ja sitä seurasi kiinnostuneena alusta loppuun. Meille kerrottiin

– Eri koristautumistavoista. Tapoja ovat tatuoinnit, arpitatuoinnit, lävistykset, korut, meikit, tuoksut, päähineet ja huivit. 

– Vaatteiden merkityksistä eri kulttuureissa ja viesteistä, joka tulkitaan kulttuurin ja muiden tekijöiden mukaan. Esim. Onko väittämä "On sama kävellä kadulla kalsarit jalassa kuin shortseissa, koska ne paljastavat yhtä paljon ihoa" mielestäsi totta? No tjaa. Meidän mielestämme ei välttämättä. Miksi se ei olisi? MERKITYS, ihmiset hyvät, merkitys. Kalsarit liitetään... No, alusvaatteisiin ja kalsareihin, shortsit taas ihan käypiin ulkovaatteisiin. Kyllä sitä vähän ihmettelee, jos joku bailaa kadulla kalsarit jalassa.

Naisten pukeutuminen 1500-luvulla

– Identiteeteistä. Siihen, miten koristautuu ja pukeutuu, vaikuttavat mm. Kulttuuri, yhteisö, uskonto, perhe, kaverit, työpaikka, ikä, sukupuoli ja maailmankatsomus – tiedät kyllä, ulkopuoliset asiat. Noihin voisi lukea vielä telkkariohjelmat ja mainokset ynnä muut, joista imee vaikutteita päivittäin. Tietysti vaikuttaa myös oma tyyli – jos sitä haluaa rakentaa, niin koristautuminen on hyvä tapa sekä ilmaista että rakentaa identiteettiä. Identiteetti ei ole pysyvä, ja muuttuu usein eri elämänvaiheissa. 

Koristautuminen eri aikakausissa

1500-luvulla korostettiin hartioita, puvut olivat reheviä, miehillä oli sukkahousut (kyllä, SUKKAHOUSUT) ja naisilla jättimäiset puvut.

Barokkiaikaan korostettiin tukkaa.

1800-luvun muoti

Empire-ajalla oli yksinkertainen muoti.

1800-luvulla miesten housut löysty (= ei enää sukkahousuja, thank goodness), ne laitto päähän silinterihatun, naisilla oli tiukat korsetit ja pitkät hameet, ks. viereinen kuva.

1920-luvulla naisten muoti rentoutu, ja PALJON. Ei enää korsetteja tai leveitä hameita, vaan toinen ääripää eli poikamaisuutta, hameet lyheni ja SÄÄRETKI näky, omg. Ilonen 20-luku, ootte varmaan kuullu.

1950-luvulla naiset meni taas naisellisempaan suuntaan, miehillä oli edelleen hatut ja puvut.

1960-luvulla naisellisuus oli taas out, naiset käytti housuja ja erittäin lyhyitä hameita, miehet alko käyttää farkkuja. 1960-luvulla oli myös värikäs "hippityyli", erilaiset tyylit kuten rokkarit ja punkkarit yleistyivät.

1920-luvun naiset

1960-luvun malli ja muoti-ikoni, Twiggy



Mekkoja 1950-luvulta

Museosta:

Vierailimme Helina Rautavaaran museossa 12.11 ja kuulimme siellä muiden kulttuureiden koristautumisesta ja sen merkityksistä. Helina Rautavaaran museo on epägrafinen ja erimaalainen. Helina Rautavaara on kiertänyt maita ja kerännyt kamaa, ja hänen kamoistaan on sitten tehty museo. "Maita", missä on kävimme: Aasia, Afrikka, Latinalainenamerikka. Kaikki museon tavarat on Helina Rautavaaran itse keräämiä.

Helina Rautavaaran olohuone.

Siirryimme tarkastelemaan eri kulttuurien koristautumista.

Hampaiden uskottiin suojelevan ihmisiä.
Käytettiin mm. villisian hampaita.



Museon pääteema oli erikulttuurien häät.



XOXO, Teräsmummot